keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Siilin selässä uuteen vuoteen


On tuo ilmojen herra ihmeellinen: edellispäivänä pakkanen paukkui -20 asteessa ja ajoi allekirjoittaneen hankkimaan uudet toppahousut. Eilen vetisteltiin jo vesisateessa plussan puolella ja taas mentiin, tällä kertaa kaivamaan varastosta nastalenkkareita. Ne sentään oli kannettu kaupasta kotiin jo viime vuonna. Olkoon säät kuinka epätavallisia tahansa, villasukkia tarvitaan ja kaivataan luultavasti aina. Niin toppahousujen kuin lenkkareidenkin kavereina. Miehen joulupakettiin kääriytyivätkin nämä Kiroileva siili -villasukat.



Tuohon siilikuvioon törmäsin jossain Facebookin neulontaryhmässä jo hyvissä ajoin ennen joulua. Sitten vaan punainen seiskaveikka-kerä ja kolmosen puikot mukaan työmatkoille ja sukat alkoivat muotoutua. Varsin helppoa junaneulottavaa, kun tuossa on 14 silmukkaa puikolla ja ihan perusjoustinneuletta, sileää neuletta sekä vahvistettu kantapää. Siilit on pistelty valmiin sukan varteen silmukoita jäljitellen. Koko miehekkään jalkaan sopiva, vanhoista sukista mittailtu.


Näillä on hyvä tassutella kohti uutta vuotta. Ei kuitenkaan piikit pystyssä, vaan leppoisasti ja hymyillen. Tällä siilillä kun on se pehmeämpi puoli useimmiten esillä:)


Joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Yöllä kääntyy jälleen uusi sivu vuosikirjaan ja sen myötä päästään vaihtamaan kalenterit uusiin, poksuttelemaan kuohujuomat auki ja ottamaan uusi vuosi avosylin vastaan! Onnekasta uutta vuotta teille jokaiselle!

Sarjakuva Kiroilevan siislin virallisilta sivuilta täältä.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulunpunainen joulu


Tämä Pikku-Myy lähtee nyt joulunviettoon:) Mekkokin on ihan just eikä melkein tyyliin sopiva. Eurokankaan joulunpunaisesta kankaasta muotoutui Susannan työhuoneen Sussu-tunikan kaavalla mitä mainioin pyhävaate joulun rientoihin. Kaulus on sovellettu omasta päästä, mutta muuten kaava istuu juuri sellaisena kuin se alunperin oli. Ja arvatkaapa vaan iskikö ompelukärpänen heti sen jälkeen, kun joku oli siivonnut kaikki edelliset ompeluroippeet pois lattioilta.. No, sitten siivottiin uudestaan.


Joulun tuplasiivot on siis tehty ja piparitalo rakennettu. Arkkitehdille tosin sattui pikku kömmähdys matkan varrella ja päätykolmioiden paikalle uhkasi jäädä ammottavat aukot.. Onneksi sydänpipareista saatiin muurattua puuttuvat tiilet, niin etteivät huomiseksi luvattu lumipyry pyyhkäisee taloon sisälle. Ja se iso kattohan kuitenkin on kaikista tärkein, talon suojana ja koristekarkkien määrässä mitattuna:)


Oikein rauhallista ja tunnelmallista joulua itse kullekin säädylle! Palaamme, kun kinkut on pistetty parempiin suihin ja ompeluhammasta taas pyhien jälkeen kolottaa.

Edit: kuvien lisäily mobiilisti ei taida olla ihan tämän tyypin vahvimpia puolia, mutt nyt pitäisi niidenkin näkyä!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Karkkikoruneitsyyden menetys


Jouluun kuuluvat enkeleiden lisäksi erottamattomasti myös makeiset. Ja kaikenlainen muukin hyvä, kiireetön ja runsas syöminen. Lapsena ne lahjat tietysti useimmiten olivat Se juttu, mutta näin aikuisena hyvä ruoka ja leppoisa tunnelma ovat alkaneet saada entistä suurempaa merkitystä.


Opiskeluaikana olin monena jouluna töissä Vapaavalinnan kassalla. Vetelemässä viivakoodeja suklaarasioista, marmeladipaketeista, suklaajoulupukeista ja mitä erilaisimmista muista makeista herkuista. Siinä kassahihnan takan jotenkin konkretisoitui verkkokalvoille se, kuinka paljon ihmiset oikein ostavat makeaa jouluksi. Välillä olin innoissani siitä, kinka edullisesti noita suklaarasioita pystyin henkilökunta-alennuksella kantamaan kotiini. Toisinaan taas koin todellista kauhua kaikesta siitä rasvan ja sokerin määrästä, joka niiden suklaavuorien myötä itse kunkin mahaan (ja takapuoleen) joulunpyhinä kertyi.


Kaikesta näennäisestä kaloriahdistuksesta huolimatta suklaa on kyllä minulle edelleen se juttu. Ilman sohvannurkassa syötyä suklaarasiaa ja hyvää kirjaa joulu ei tule. Ihan sama, onko ulkona vesisadetta, pakkasta vai lunta, onko tuvassa kuusta tai käykö joulupukki, mutta ilman tuota suklaista lukuhetkeä joulu ei tunnu joululta.


Jokusia makeita on tullut kannettua kaupasta kotiin tänäkin jouluna. Mutta teinpä myös tämmöisiä, hyvin vähäkalorisia herkkuja. Fimo-massasta tehtyjen karkkikorujen kiistaton kuningatar taitaa olla Elvari, mutta ovat niitä huomioni mukaan kokeilleet todella monet muutkin. Kukin vähän omalla tyylillään. Joten menetin sitten minäkin neitsyyteni näille herkuille.


Ja ai että, kuinka mukavaa puuhaa näiden leipominen olikaan! Pesin tyhjästä, suorakylkisestä viinipullosta etiketit pois ja valmiina oli sileäpintainen, tarttumaton kaulin. Tampereen kädentaitomessuilta mukaan oli tarttunut Fimo-paketteja niiin vaahtokarkkien kuin englanninlakujenkin väreissä. Sitten vaan aloin kaulita, leikata ja kiertää. Ja lopputulos on varsin herkullinen. Jopa siinä määrin, että koruja kootessani ja pöydälle leviteltyjä lakupaloja katsellessani iski vallan mahdoton karkkinälkä. Että miksi mitään näistä ei voi syödä!


Lopputuloksena herkullisia avainnauhoja ja syötävän hyviä korvakoruja. Sitä voi sitten aamuisin pohtia, että olisiko tänään lakupäivä vai olisinko kuitenkin hempeällä tuulella ja valitsisin vaahtokarkit? Ja kuinka kollegojen makeanhimot herätellään iltapäivän heikkona hetkenä kesken tylsän palaverin, kun ilmestytään paikalle lakunauha kaulassa:)


Näiden makeiden ajatusten voimalla aion tänään käydä joulusiivouksen kimppuun. Mäntysuopavettä saunan lauteille, sitruunasuihketta keittiön välitilan laatoille ja matot pihalle tuulettumaan. Kuinka teillä joulusiivoukset etenevät? Vai onko niin, että se on ihan sama milloin siivoaa eikä joulu aiheuta normaalia suurempaa trafiikkia siivouskaapilla?

tiistai 16. joulukuuta 2014

Lämminsydäminen jääenkeli



Joulu on enkeleiden aikaa. Enkeli ilmestyy joulukoristelaatikosta ja kurkkii postipojan kotiin kantamasta kortista.Sellainen paljastuu joulukalenterin luukusta tai vilahtaa lapsuuden joululaulukirjan sivuilla. Piparkakkutaikinasta muotoutuu possujen, tyttöjen, kuusten ja tähtien rinnalle herkkiä enkeleitä. Kevyesti enkeli lennähtää paikalle ja tuo mukanaan ripauksen ihmeitätekevää kultapölyä juuri silloin kun joulustressi uhkaa saada pienestä ihmisestä ylivallan.


Nämä enkelit saivat muotonsa kirkkaista akryylihelmistä. Siivet ovat perhosenmuotoisista ääriviivatarroista ja helmiäispaperista ja osat liitettiin yhteen ohuen ohuella rautalangalla.


Enkelit lensivät ilahduttamaan kaltaisiaan, työkavereita, jotka joulunaluskiireessä osoittautuivat oikeiksi enkeleiksi.

torstai 4. joulukuuta 2014

Onko tämä nyt sellainen neuvostotähti?


Punainen hiipii tänne pieninä askelina. Tänään kannoin Eurkankaasta kotiin joululiinan verran punaista pellavaa (sunnuntaihin asti kaikki kankaat -20 %!) ja nyt sitä on jo patalapuissakin. Äidin vanha, 1960-70 -lukujen villakankainen retrotakki päätyi palasiksi ja pesukoneeseen huopumaan. Sen jälkeen siitä oli helppo leikata tasakokoisia neliöitä, ommella valkoinen huopatähti koristeeksi toiseen kappaleeseen ja tikata kaksi lätkää yhteen. Kappaleiden väliin kiilattu ripustuslenkki on juuttinarusta. Väliin ei tarvinnut laittaa mitään lisätäytteitä, koska huopunut villakangas kaksinkertaisena taatusti pitää keittiökuumat erossa ruoanlaittajan sormista.


Tässä on punaisella pohjalla valkoinen, viisisakarainen tähti. Väreillä on yllättävän paljon merkitystä, koska miettikääpä jos ne olisivat toisinpäin? Jouluisen sijasta tunnelmat saattaisivatkin kääntyä yllättäen neuvostohenkisiksi. Tai ainakin niin kävi kerran lapsuudessani erään viimeistelyä vaille olevan paidan kanssa.


Äiti oli leikannut minulle tipunkeltaisen college-puseron jostakin vanhasta, isommasta paidasta. Kangas oli yksivärinen, hihansuun ja helman resoreissa oli punaisia ja sinisiä raitoja. Edessä oli taskut, jotka oli reunustettu punaisella terenauhalla. Paidan miehusta kaipasi ilmeisesti vielä jotain väreihin sopivaa koristusta ja niinpä äiti aplikoi siihen punaisen tähden. En muista, ehtikö paita olla minulla kertaakaan edes päällä, ennen kuin isä ilmoitti, että punainen viisisakarainen tähti edusti jotain ihan muuta ideologiaa kuin meidän perheessämme noudatettavaa ja tähti sai äkkilähdön.


Muistan, että aplikaatiota ei purettu, vaan tähden ympärille tikattiin erilaisilla koristeompeleilla ympyröitä ja muita kuvioita, joiden tarkoitus oli hälventää tähden muotoa. Ilmeisesti nuo konstit toimivat, koska paita kelpuutettiin takaisin vaatekaappiin. Ja taitaa se olla vanhempien luona yhä edelleen jossakin tallessa:)


Olen aina tykännyt tähdistä je ne kuuluvat mielestäni tunnelmalliseen jouluun. Mutta ehkä eivät sittenkään punaisina. Kategorisoin itseni mielestäni hyvinkin epäpoliittiseksi henkilöksi, mutta jostain syystä tuo collegen koristelu on jäänyt hyvin vahvasti mieleen. Vaikka silloin alle kouluikäisenä minulla ei tietenkään ollut mitään tietoa punaisiin tähtiin ladatuista merkityksistä.

Tähtipatalaput ja ihan vaan muutama muu juttu on pakattu viikonloppua varten pärekoppaan. Espoossa onkin tarjolla tulevina viikonloppuina myyjäisherkkuja monessa muodossa: itse olen mukana Villa Elfvikin luontotalon myyjäisissä 7.12. ja Omnia Finnsin joulumyyjisissä 13.12. Tervetuloa moikkaamaan, jos satutte olemaan maisemissa!

maanantai 1. joulukuuta 2014

Vihaiset linnut löhöilevät


Ensimmäiset joululahjat on tontun pajasta toimitettu eteenpäin! Viime viikko oli varsinaista kiirettä ja huiskimista suuntaan jos toiseenkin: torstaina työpaikalla oli joulumyyjäiset ja perjantaina sitten pikkujoulut, joiden valmisteluun oli kulunut tunti jos toinenkin. Lauantaina tein tonttureissun kavereiden luo Turun suuntaan ja tuohon kyytiin piti saada valmiiksi monenlaisia paketteja. Joten kun kaikkien tekeminen kasautui samaan aikaan, on täällä ollut hiukan hiljaisempaa.


Mutta löhöilty ei tosissaan olla, päinvastoin. Ahkeroin mm. tämmöiset isot löhöilytyynyt kummilasten pakettiin. Tinen matkusti jo viikonloppuna Turkuun, toinen odottaa vielä postitusta. Tyynyillä on kokoa noin 100x75 cm ja täytteenä on styrox-palleroita säkkituolien tyyliin. Styrox-täyte on vanhasta lakanasta tehdyssä sisätyynyssä ja lintupäälisessä on vetoketju, jotta se on tarvittaessa helppo nakata pesukoneeseen. Pallerot Etolasta, Angry Birds -kangas Vallilan mallistosta. Itse asiassa hankin tuon kankaan jo reilu vuosi sitten, mutta en silloin ehtinyt harmikseni tätä tyynyideaa joulupukin konttiin toteuttaa. Niinpä en olekaan lainkaan varma, onko tuota kangasta edelleen saatavilla.


Näistä tuli kyllä oikein rennot tyynyt. Melkein tuo maastoutuu sohvalle muiden tyynyjen joukkoon:D
Mutta kukapa 7-vuotta täyttävä ei haluaisi saada postista noin suurta pakettia:)

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Talvikranssi


Vihdoin sitä saatiin tänne eteläänkin - nimittäin lunta! Maa on valkoinen, puiden oksilla kevyt pumpulihuntu ja lumilapiokin kaivettiin ensimmäistä kertaa tositoimiin. Ajatukset alkoivat heti juoksennella kohti talvisempia ja jouluisempia tunnelmia ja niinpä tänään aamulla heti herättyäni suuntasin lähimetsään kranssitarvikkeiden hakuun.



Pian tasaiseksi lanattavalta naapuritontilta notkeita koivuvitsoja kranssipohjaksi ja lähimetsästä sopivasti mustikanvarpuja. Vähän itsekseni mennessäni naureskelin, että on tämäkin hölmöläisen hommaa lähteä metsään hakemaan varpuja juuri kun lumi on peittänyt kaiken. Ihan kuin tässä ei olisi ollut aikaa käydä hakemassa noitä silloin, kun ei olisi kaikkea tarvinnut kaivaa kinoksesta. Mutta minkäs teet, isnpiraatio iski nyt ja materiaalit piti saada heti eikä sitten kun lumi on sulanut.



Koivunoksista kieputtelin rautalangan avulla pyöreän kranssipohjan ja siihen sitten samaisella rautalangalla sopivan pieninä kimppuina kiinni mustikanvarpuja. Koko komeuden kruunaa kaunis rusetti. Alkuun päästyäni tein näitä samantien kaksi. Yksi omaan oveen (älkää kysykö miksi meillä on sininen ovi..) ja toinen päätyy tänään pikkusiskon ovea koristamaan. Joten toivottavasti hän tällä hetkellä kokkaa hiki hatussa meille illaksi syötävää eikä suinkaan kerkiä vilkuilemaan tänne:)

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Miltä näyttää oikea joulu?



 VAROITUS! Ellet halua aloittaa joulutunnelmaan virittäytymistä marraskuussa tai houkuttua erinäisistä herkuista, niin hyppääpä tämä juttu suosiolla yli. Jos vielä voit alun kuvat nähtyäsi:)


Jouluperinteitä, niitä on varmaan yhtä monta erilaista kuin on meitä joulunviettäjiäkin. Yhdelle tärkeää ovat kokoontumiset sukulaisten kesken, toiselle hyvä ruoka ja kolmannelle itse tehdyt lahjat. Veikkaanpa, että aika monen pääkaupunkiseutulaisen jouluperinteisiin kuuluu myös Stockmannin jouluikkunan ihastelu. Itse en lapsena ole välimatkasta johtuen ollut lähelläkään tuota ikkunaa, joten siihen ei varsinaisesti liity perinteitä. Tosin mikäänhän ei estä aloittamasta niitä aikuisena, vaikka se ehkä joidenkin mielestä ei enää ole jouluikkunaikä.. Oli jouluikkunaa tai ei, jouluvaloihin pukeutunut tavaratalo marraskuun pimeydessä loistaa lämpimänä keitaana kaupungin sydämessä. Puhutaanpa tavaratalojen alamäestä mitä tahansa, niin kyllä tuo ainakin minut houkutteli fiilistelemään tulevaa joulunaikaa.



Tulevana sunnuntaina se nimittäin taas aukeaa, vuoden 2014 jouluikkuna. Jossa tänä vuonna kuulemma seikkailevat Jaffat ja legohahmot. En usko, että olen sunnuntaina klo 12 ikkunan takana nenä kiinni lasissa, mutta varmasti käyn siihen tutustumassa myöhemmin. Vaikka ympärillä olisi minkälainen räntäsade tai töistä kotiin palaavien ja katuun tuijottavien kiireisten ihmisten armeija, niin ikkunaa katsellessa arki ja omat kiireet unohtuvat. Silloin voi hetkeksi sukeltaa satumaailmaan, tutkia lukuisia yksityiskohtia ja tavoittaa jotakin siitä lapsenomaisesta joulun taiasta. Hypätä pois kalenteriorjuudesta ja todeta, että tulee se joulu vähän vähemmälläkin touhuamisella.



Näin aikuisempana sitä viihtyy vallan mainiosti myös Stockmannin Argos-hallin joulupuodeissa. Pääsinpä tänään muutamien muiden onnekkaiden kanssa maistelemaan ja haistelemaan tulevan joulun trendejä, värejä ja tuoksuja. Kuinka moni on esimerkiksi kokeillut tuunata glögin - joko kylmänä tai lämpimänä - perinteisten rusinoiden ja pähkinöiden siijaan esimerkiksi rosmariinin oksilla, vaahtokarkeilla tai appelsiininpaloilla?


Ikkunan ohella tuo joulupuotien alue on vähintään yhtä koukuttava lukuisine herkkuineen, eri värisine kimmeltävine palloineen ja veikeine tonttu-ukkoineen. Tänä vuonna kuuseen voi ripustaa myös täytekakkuja, korkokenkiä tai muffinsseja! Jos et satu asumaan ihan lähellä noita ihanuuksia, niin ei hätää. Sekä herkkuja, joulutuotteita että tulevan joulun toivotuimpia lahjoja voi hankkia myös verkosta stockmann.com.





Minulla on Helsingissä asuessani ollut tapana tuonne Argos-hallin joulumaailmaan aina jossain vaiheessa ennen joulua mennä fiilistelemään ja ostamaan joulupallo.  Yksi pallo jokoa vuosi. Ainut ongelma tuossa vaan on se, että yhden pallon valitseminen kymmenistä vaihtoehdoista ei ole ollenkaan helppoa!


Kokosin omista suosikeistani kollaasin, jossa yhdistyvät pehmeät ja kovat materiaalit, kodikkuus, lämpö, sopiva määrä bling blingiä sekä tämän tuvan joulun ainoat oikeat värit punainen ja valkoinen. Miltä sinun tuleva joulusi näyttää?


Tältä reissulta mukaan tarttui myös se tämän vuoden joulupallo. Pianhan ne edellisten vuosien pallotkin saa kaivaa esiin rapisevista silkkipaperikääreistään ja ripustaa ikkunaan. Valoja olen vähän jo viritellyt ja seuraavaksi keittiö saa punaisen verhon. Vähitellen viritellään mieli jouluisiin tunnelmiin, tämä päivä oli siihen puuhaan inspiroiva aloitus. Pian kaivetaan esiin piparkakkutaikinan respti ja piparimuotit. Ja laitetaan soimaan joululaulut. Mutta ei ihan vielä.

Postaus toteutettu yhteistyössä Stockmannin kanssa.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Messusäärystimet


Menneenä viikonloppuna Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa tungeksi lähes 37 000 kädentaidoista innostunutta messuvierasta. Ja voisin melkein uskaltaa kirjoittaa tähän että 37 000 naista, koska hyvin harvoja miehiä joukossa näkyi. Olisittepa nähneet sen nuoren miehen ilmeen, joka Tampereen Stockmannin kohdalta hyppäsi messukeskukseen menevään kaupungin sisäisen liikenteen vuorobussiin, joka oli aivan tupaten täynnä eri ikäisiä naisia:)

Siellä siis kävin minäkin inspiroitumassa. Pyörähdin muun muassa Elliksen metrin puodissa ihastelemassa farkkutaituria, löysin aivan ihanan sohvatyynykankaan (voiko koristetyynyjä koskaan olla muka liikaa?), palkitsin itseni Lasipaja Kuunsäteen upealla lasiriipuksella, panostin pimeänäkyvyyteeni Kirjosillan KäsKimalluksella ja maistelin mitä parhaita, joensuulaisia aitoja karjalanpiirakoita. Reissu täytti siis kaikin puolin odotukset. Tuolla näkee laajan kattauksen suomalaista kädentaitojen osaamista, pysyy kartalla siitä missä mennään juuri nyt. Siellä saa koeka ylpeyden hetkiä siitä, että itsekin omine näpertelyineen on osaltaan viemässä eteenpäin ja tekemässä näkyväksi käsillä tekemisen taitoja, vaikkei juuri tuona viikonloppuna messupöydän takana seissytkään. Siellä inspiroituu ja tulee hyvälle mielelle lukuisista nerokkaista ideoista ja taidokkaista toteutuksista. Melko halpaa huvia siis näin marraskuun pimeyteen:)





Matkustin Tampereelle Espoosta bussilla. Matkahuollon nettitarjouksista bongasin neljän euron hintaisen menolipun ja paluumatkakin rokotti kukkaroa vain viiden euron verran. Yhteensä siis yhdeksän euroa plus kaksi Tampereen sisäisen liikenteen bussilipua á 2,60 e. Varsin edullista matkustusta siis, kun vertasi VR:n tarjoamaan 62 euron hintaiseen edestakaiseen junalippuun.. Bussilla pääsin sujuvasti linja-autoasemalle ja siellä ei ollut mitään vaikeuksia löytää oikeaa kaupunkiliikenteen pysäkkiä, mistä matka jatkuisi kohti Messukeskusta. Riitti kun valitsi sen pysäkin, missä seisoi eniten naisia:) Hienoisia hankaluuksia sen sijaan oli mahtua yhteenkään kohti Messukeskusta menevään bussiin, koska sinne oli menossa keskustasta muutama muukin julkisilla kulkuvälineillä Tampereelle saapunut messuilija.

Messuille menevää kansaa oli kyllä hauska seurailla, sillä todella monilla näkyi kaulassa kauniita neulottuja tai virkattuja huiveja, olkapäällä keikkui uniikkeja laukkuja tai kenkien varsista vilkkuivat värikkäät säärystimet tai iloiset villasukanvarret.


Niinpä piti itselläkin olla messuvermeet kunnossa. Viime vuoden messuilta tarttui mukaan Wirberryn iki-ihana pellavatunika, josta on tullut yksi lempivaatteista. Vaatteen farkunsiniset yksityiskohdat houkuttelivat neulomaan samansävyiset säärystimet, joten saatoit hyvinkin bongata nämä perjantain messuvulinässä. Lankana Vikingin Vilma, jota kului vajaa 200 g. Loitsu-säärystimien ohje Ullasta. Nämä valmistuivat parin viikon aikana enimmäkseen työmatkoilla bussissa ja junassa tai odotellessa bussia tai junaa milloin missäkin. Joten junien lisäksi pakkasia odotellessa, näillä tarkenee kylmemmässäkin kelissä!